Pasianssi ei ole vain yksi peli, vaan kattokäsite monille erilaisille pelimuodoille. Kun arkikielessä puhutaan pasianssista, tarkoitetaan yleensä sen Klondike-nimistä muotoa – juuri sitä perinteistä pasianssia, jonka suurin osa ihmisistä tuntee.
Tässä arvostelussa käydään läpi Klondiken perusasetelma, säännöt ja pelin kulku sekä vinkkejä läpäisyyn. Lisäksi pohditaan, miksi Klondike on samaan aikaan sekä tuuri- että taitopeli.
Klondike – perinteikäs pasianssi
Klondike on juuri se, mikä ihmisille yleensä tulee mieleen sanasta pasianssi. Sitä pelataan yksin tavallisella 52 kortin pakalla ilman jokereita, joko fyysisillä korteilla tai digitaalisesti tietokoneella tai mobiililaitteella.
Pelipöydällä on seitsemän korttipinoa: ensimmäisessä on yksi kortti, toisessa kaksi ja niin edelleen seitsemänteen asti. Kunkin pinon päällimmäinen kortti on kuvapuoli ylöspäin ja sen alla olevat kuvapuoli alaspäin. Ylijääneet kortit muodostavat nostopakan. Lopullinen tavoite on järjestää kaikki kortit maittain suuruusjärjestykseen neljään erilliseen pinoon, ässästä kuninkaaseen.
Klondiken säännöt ja pelin kulku
Klondike on melko yksinkertainen peli, jonka säännöt oppii nopeasti. Pelipöydällä kortteja pinotaan laskevassa järjestyksessä niin, että punainen ja musta väri vuorottelevat: esimerkiksi mustan kympin päälle tulee punainen ysi. Samanvärisiä kortteja ei saa laittaa peräkkäin. Piilossa oleva kortti käännetään kuvapuoli ylöspäin heti, kun sen päältä poistuvat muut kortit.
Pelipöydän yläpuolelle kerätään neljä lopullista pinoa maittain, nousevassa järjestyksessä ässästä kuninkaaseen. Kortteja siirretään näihin pinoihin sitä mukaa kun niitä vapautuu. Jos pöydällä ei ole mahdollisia siirtoja, nostopakasta käännetään kortteja (yleensä kolme kerrallaan, helpotetuissa versioissa yksi) ja niitä siirretään mahdollisuuksien mukaan pöydälle tai lopullisiin pinoihin. Nostopakan voi käydä läpi useamman kerran.
Kun pöydälle vapautuu tyhjä paikka, siihen voi siirtää kuninkaan ja lähteä rakentamaan uutta sarjaa. Peli on voitettu, kun kaikki kortit on saatu lopullisiin pinoihinsa. Jos mahdollisia siirtoja ei enää ole, peli on hävitty.
Klondike on sekä tuuri- että taitopeli
Klondiken kiehtovuus – joidenkin mielestä kauheus – piilee siinä, että voittoon tarvitaan myös pelionnea. Jos korttien jako ei ole pelaajan kannalta suotuisa, voittaminen voi olla hyvin vaikeaa tai joissakin tapauksissa jopa mahdotonta. Tämä sattumanvaraisuus on pelin suurimpia heikkouksia: uutta pelaajaa harvoin innostaa ajatus, että peli on voinut mennä pieleen jo jakovaiheessa.
Vain vähemmistö jaoista on kuitenkaan aidosti mahdottomia – suurin osa on voitettavissa. Umpikujaan ajaudutaankin useimmiten pelaajan omien valintojen kautta, joten pelissä tarvitaan myös taitoa. Käytännön vinkki on välttää liiallista kunnianhimoa: koska erilaisia jakoja on lukemattomia, lähtökohdat ja voitonmahdollisuudet vaihtelevat joka kerta. Jos peli tökkii, kannattaa vain aloittaa uusi jako.
Klondike haastaa loogisesti
Klondiken kaltaiset pasianssipelit ovat kiehtovia juuri siksi, että ne asettavat pelaajalle todellisen loogisen haasteen. Voiton ratkaisu voi piillä monien peräkkäisten, tarkkaan harkittujen siirtojen takana, ja joskus siirtoja tarvitaan niin paljon, että tavallisen pelaajan kärsivällisyys joutuu koetukselle.
Klondike on siinä mielessä armoton peli, että parikin harkitsematonta siirtoa voi ratkaista lopputuloksen. Fiksuja siirtoja oppii kuitenkin kokemuksen myötä, joten peliä ei kannata tuomita liian vaikeaksi heti alkuun. Klondiken hienous piilee juuri haastavuudessa: pelaaminen on palkitsevaa nimenomaan siksi, ettei menestys tule sormia napsauttamalla.
Kenelle Klondike sopii?
Klondiken säännöt on helppo oppia ja itse pelaaminen on yksinkertaista, joten peli sopii käytännössä kaikentyyppisille pelaajille. Sitä ei tarvitse pelata hampaat irvessä – yksinkertaisen perusidean ansiosta se toimii mainiosti huolettomana ajanvietteenä, joka tarjoaa samalla mukavaa aivojumppaa.
Nuoremmankin polven on helppo oppia säännöt, mutta harmitus voi olla suuri, kun pelit eivät useasta yrityksestä huolimatta pääty voittoon. Klondikella on siis kaikki eväät olla ajoittain ärsyttäväkin – jopa aikuisten keskuudessa – joten aivan pienimmille lapsille se ei välttämättä ole ensimmäinen valinta. Loogisia pulmia rakastaville se sen sijaan sopii erinomaisesti: halutessaan omaa hahmotuskykyään voi haastaa toden teolla pyrkimällä pelaamaan mahdollisimman optimaalisesti.
Klondike on kaikille sopiva myös laitteiden suhteen. Sitä voi pelata tietokoneen selaimessa, ladattavilla ilmaisilla sovelluksilla sekä mobiililaitteella. Korttien siirtäminen on helppo toteuttaa myös sormella vetämällä, joten peli taipuu luontevasti puhelimelle ja tabletille – kätevästi missä ja milloin tahansa.
Yhteenveto
Klondike on perinteisin ja tutuin pasianssin muoto: helppo oppia, mutta haastava hallita. Se on samaan aikaan tuuri- ja taitopeli, sillä jako vaikuttaa paljon, mutta myös omilla siirroilla on ratkaiseva merkitys. Juuri tämä yhdistelmä tekee siitä palkitsevan – ja toisinaan turhauttavan. Rennolla asenteella ja hieman harjoittelulla Klondike tarjoaa loogista haastetta ja mukavaa ajanvietettä laitteella kuin laitteella.
Usein kysytyt kysymykset
Mikä on Klondike-pasianssi?
Klondike on perinteisin pasianssin muoto – juuri se peli, joka useimmille tulee mieleen sanasta pasianssi. Sitä pelataan yksin 52 kortin pakalla, tavoitteena järjestää kortit maittain ässästä kuninkaaseen.
Miten Klondikea pelataan?
Pelipöydällä on seitsemän pinoa (1–7 korttia). Kortteja pinotaan laskevasti väri vuorotellen, ja lopullisiin pinoihin kerätään kortit maittain nousevasti. Nostopakasta käännetään kortteja yleensä kolme kerrallaan.
Voiko Klondiken aina voittaa?
Ei. Osa jaoista on mahdottomia läpäistä, mutta suurin osa on voitettavissa. Lopputulokseen vaikuttavat sekä korttien jako että pelaajan omat siirrot.
Onko Klondike tuuri- vai taitopeli?
Molempia. Jako määrää lähtökohdat, mutta taitavilla siirroilla voi ratkaista pelin – ja huonoilla siirroilla hävitä voitettavissa olevan jaon.
Sopiiko Klondike lapsille?
Säännöt ovat helpot oppia, mutta pelin turhauttavuus (kaikkia pelejä ei voi voittaa) voi harmittaa. Aivan pienimmille se ei ole ensimmäinen valinta, mutta vanhemmille lapsille ja aikuisille se on oiva pulmapeli.
