Tekoälyllä on lukemattomia arkisia sovelluksia äänikomennoista petosten torjuntaan. Se on myös keskeinen osa pelien suunnittelua ja kehitystä – erityisesti NPC-hahmojen eli pelimaailmaa asuttavien ei-pelattavien hahmojen kohdalla.
Tässä artikkelissa tarkastellaan, miten tekoäly vaikuttaa pelimaailmaan, miten sitä käytetään nykypeleissä ja mitä se tarjoaa pelaajille. On hyvä huomata, että tekoäly on kehittynyt pelialalla nopeasti, ja erityisesti generatiivinen tekoäly on tuonut alalle uusia mahdollisuuksia viime vuosina.
Tekoäly pelaajan vastustajana
Yksi tapa, jolla tekoäly on ollut osa pelimaailmaa, on toimia pelaajan vastustajana. Monimutkaiset strategiapelit ovat kehittäjille eräänlainen leikkikenttä, jolla he voivat hioa tekoälyn suorituskykyä ja osoittaa sen mahdollisuudet.
Tekoälyn on melko helppo oppia esimerkiksi, että pokerissa värisuora voittaa täyskäden. Sen sijaan huippupelaajien johdonmukainen voittaminen on paljon vaikeampi tehtävä. Tästä huolimatta tekoäly nimeltä Libratus onnistui vuonna 2017 voittamaan huippuammattilaiset Texas Hold’em -pokerissa 120 000 käden ottelussa. Poker on tekoälylle erityisen haastava juuri siksi, että siinä on piilotettua tietoa: vastustajan kortteja tai bluffeja ei voi nähdä.
Jo paljon aiemmin, vuonna 1997, IBM:n Deep Blue voitti shakin maailmanmestarin Garri Kasparovin. Myöhemmin tekoäly on noussut huipputasolle myös Gossa, joka on yksi maailman monimutkaisimmista peleistä. Pelaajan näkökulmasta ajatus tekoälystä, joka voittaa ihmisvastustajat, voi tuntua ärsyttävältä – mutta se tarjoaa myös mahdollisuuden oppia lisää peliteoriasta ja strategiasta. Tekoälyä ei kuitenkaan käytetä vain kilpailemiseen, vaan myös pelien parantamiseen.
NPC-hahmot peleissä
Tekoäly on ollut osa pelejä hyvin pitkään. Ajattele vaikka niitä pieniä haamuja, jotka jahtasivat Pac-Mania tämän kootessa palloja. Jokaiselle haamulle oli ohjelmoitu oma persoonansa ja toimintatapansa – toinen jahtasi Pac-Mania hellittämättä, toinen taas pyrki katkaisemaan tämän reitin kartan toisessa osassa.
NPC-hahmot (non-playable characters) ovat pelimaailmaa asuttavia hahmoja, joita pelaaja ei ohjaa. Niiden käyttäytyminen määräytyy yhä kehittyneempien algoritmien mukaan: ne seuraavat päätöspuita ympäristötekijöiden ja pelaajan toimien perusteella.
Esimerkiksi Red Dead Redemption -pelissä NPC-hahmot muuttavat käytöstään useiden tekijöiden mukaan – jopa sen perusteella, millaista hattua pelaaja käyttää. Näin syntyy valtava määrä mahdollisuuksia, mikä tekee jokaisesta pelikerrasta ainutlaatuisen. Middle-earth: Shadow of War -pelissä NPC-hahmot puolestaan muistavat pelaajan teot, muuttavat strategiaansa ja varusteitaan pelaajan pelityylin mukaan ja joko pettävät pelaajan tai seuraavat tätä aiempien tekojen perusteella.
Nämä toiminnot ovat edelleen suurelta osin ennalta ohjelmoituja. Tekoälyn kehittyessä nykypelien NPC-hahmot hyödyntävät yhä enemmän koneoppimista ja voivat mukauttaa toimintaansa itsenäisesti – oppien ikään kuin lennossa.
Proseduraalisesti generoidut pelit
Toinen alue, jolla tekoäly on vaikuttanut peleihin, on kehitysvaihe. Proseduraalisesti generoidut pelit käyttävät algoritmeja luodakseen osan pelin sisällöstä – aina musiikista koko maisemaan.
Esimerkiksi Minecraft ottaa lähtöarvon (seed) ja luo sen pohjalta kartan, jossa resurssit, olennot ja objektit jakautuvat satunnaisesti. Borderlands-sarja on käyttänyt algoritmeja generoidakseen yli miljoona asetta ja varustetta – huomattavasti enemmän kuin pelisuunnittelija voisi koskaan käsin luoda.
No Man’s Sky vie pelaajat valtavalle avaruusseikkailulle, joka on kokonaan proseduraalisesti generoitu. Se on yksi maailman suurimmista peleistä: siinä on noin 18 triljoonaa planeettaa, joista jokaisella on oma maisemansa sekä kasvi- ja eläinkuntansa. Koko avaruus on luotu yhdestä lähtöarvosta, mikä tarkoittaa, että pelaajat voivat myös kohdata toisensa samassa paikassa pelimaailmassa.
Miten tekoäly on vaikuttanut pelaamiseen?
Tekoälyn kasvava kehittyneisyys peleissä on tuonut pelaajille useita parannuksia. Kehitystä on osaltaan vauhdittanut se, että kehittäjillä on nykyään entistä paremmin resursseja käytettävissään.
Ensinnäkin älykkäämmät NPC-hahmot tekevät pelistä yleensä nautittavamman. Sekä joukkuetoverit että viholliset lukevat ympäristöä tehokkaammin ja reagoivat pelaajan toimiin luovemmin, mikä tekee pelaamisesta realistisempaa. Proseduraalisen generoinnin ansiosta kehittäjät ovat puolestaan pystyneet luomaan valtavia pelimaailmoja huomattavasti pienemmillä kustannuksilla. Lisääntynyt satunnaisuus tekee pelikokemuksesta vähemmän ennustettavan, ja jokainen pelikerta voi erota edellisestä.
Kehityksen kääntöpuoli
Kehityksessä on kuitenkin myös mahdollisia haittapuolia. Kuten aiemmin todettiin, tekoäly voi myös voittaa parhaat ihmispelaajat heidän omassa lajissaan.
Jos NPC-hahmoista tulee liian älykkäitä, se voi heikentää pelin hauskuutta ja korvata sen liiallisella vastuun tunteella – ja juuri vastuuta emme yleensä pelatessamme kaipaa. Haluamme, että tekomme ovat merkityksettömämpiä kuin tosielämässä. Jos NPC-hahmot reagoivat jokaiseen pieneen tekoon, pelaaja saattaa alkaa varoa jokaista liikettään sen sijaan, että tutkisi vapaasti pelimaailmaa.
Proseduraalisesti luotujen maailmojen kohdalla avain on tasapainossa. Jos pelit ovat liian suuria koskaan täysin tutkittaviksi tai läpäistäviksi, pelaajat voivat turhautua, ja pelimaailmat voivat menettää sen inhimillisen kosketuksen, joka tekee suunnittelusta kiehtovaa. Tekoäly on siis pelialalle voimakas työkalu, mutta sen paras hyöty saadaan silloin, kun sitä käytetään harkiten pelaajan kokemusta parantamaan.
Usein kysytyt kysymykset
Miten tekoälyä käytetään peleissä?
Tekoälyä käytetään muun muassa pelaajan vastustajana, NPC-hahmojen ohjaamiseen, pelimaailmojen proseduraaliseen generointiin sekä pelien kehitystyön apuna.
Mikä on NPC?
NPC (non-playable character) on ei-pelattava hahmo, jota pelaaja ei ohjaa. NPC-hahmot asuttavat pelimaailmaa ja reagoivat yhä kehittyneempien algoritmien avulla pelaajan toimiin.
Mitä tarkoittaa proseduraalinen generointi?
Se tarkoittaa pelin sisällön – kuten karttojen, esineiden tai musiikin – luomista algoritmien avulla sen sijaan, että kaikki tehtäisiin käsin. Esimerkiksi Minecraft ja No Man’s Sky hyödyntävät tätä.
Voiko tekoäly voittaa ihmisen peleissä?
Kyllä. Tekoäly on voittanut ihmisiä muun muassa shakissa (Deep Blue, 1997), Gossa ja pokerissa (Libratus, 2017).
Onko tekoälyllä myös haittoja peleissä?
Voi olla. Liian älykkäät NPC-hahmot tai liian laajat pelimaailmat voivat heikentää pelin hauskuutta, jos tasapaino pelaajan kokemuksen kanssa katoaa.
