Pasianssi on erittäin suosittua ajanvietettä kaikkialla maailmassa. Harvat muut ilmaiset pelit ovat vuosien varrella nauttineet yhtä suurta suosiota. Suosiosta kertoo se, että perinteisen pelimuodon oheen on kehitetty monia variaatioita – yksi niistä on Spider-pasianssi (englanniksi spider solitaire).
Mitä on Spider-pasianssi?
Jos perinteinen pasianssi on tuttu, Spider-pasianssi ei ole vaikea oppia. Perusidea on sama: järjestää kortit suuruusjärjestykseen. Eroja kuitenkin on, joten pelkästään vanhoilla opeilla ei tässä versiossa pärjää.
Spider-versiossa pöydän pinoissa olevia kortteja järjestetään lopulta maittain, ei joka toinen väri -periaatteella kuten tavallisessa pasianssissa. Suuruusjärjestyksessä toisiaan seuraavia kortteja voi pinota päällekkäin maasta riippumatta, mutta lopulta kortit on saatava pinoihin maittain. Kun pinoon on koottu värisuora – kortit suuruusjärjestyksessä kuninkaasta ässään samaa maata – pino siirtyy pois pelistä. Kun kaikki kortit on saatu järjestettyä, peli päättyy voittoon.
Haastetta tuo se, ettei nostopakkaa voi selata kuten tavallisessa pasianssissa. Uusia kortteja nostettaessa nostopakasta menee yksi kortti jokaisen pöydän kymmenen pinon jatkoksi. Toisin sanoen kortteja päätyy aina myös pinoihin, joihin ei haluaisi lisätä mitään – joidenkin mielestä nostaminen voi jopa tuntua siltä, että peli kulkee pikemminkin taaksepäin kuin eteenpäin.
Älyllinen haaste
Spider-pasianssi on ennen kaikkea älypeli: pelin ratkaisu riippuu pelaajan omasta loogisesta päättelykyvystä. Juuri tässä piilee pelin hienous, sillä pelaaja pääsee toden teolla haastamaan itsensä. Normaalin vaikeustason Spider sisältää kaksi eri maata, helpotetussa versiossa maita on vain yksi, ja todellista haastetta kaipaaville on tarjolla neljän maan peli.
Peli ei ole helpoimmasta päästä: juuri sopivien korttien kaivaminen esiin voi vaatia monimutkaisia siirtoja ja runsaasti loogista päättelyä. Nuorimmille pelaajille peli on todennäköisesti liian vaikea, joten perheen pienimpien kannattaa odottaa vielä muutama vuosi. Hieman kokeneemmalle pelaajalle Spider-pasianssi on sen sijaan mainiota aivojumppaa.
Vaikeustasoa helpommaksi säätämällä pelistä saa ystävällisemmän nuorille ja kokemattomille pelaajille, ja helppo taso on hyvä tapa opetella säännöt. Hyvä uutinen on, ettei sääntöjen opettelu vie kauaa – vaikeus painottuu enemmän pelin toimintalogiikkaan kuin itse sääntöihin.
Aina ei voi onnistua
Pelaajan kannalta harmillista on, ettei jokaista peliä voi voittaa. Korttien alkujako voi sattumalta olla sellainen, että peli ajautuu ratkaisuista riippumatta lopulta pattitilanteeseen ja mahdolliset siirrot loppuvat. On luonnollista, että tällainen turhauttaa – etenkin, kun tuhoon tuomittua jakoa ei voi mitenkään havaita etukäteen. Pahimmillaan pelaaja näkee paljon vaivaa edetäkseen pitkälle vain huomatakseen joutuneensa umpikujaan.
Lohdutukseksi voidaan kuitenkin todeta, että muiden pasianssipelien tapaan Spider on useimmiten läpäistävissä – ratkaisuun vaadittavat siirrot voivat vain olla niin vaikeita, etteivät taidot aina riitä. Spideria kannattaakin luonnehtia peliksi, jota ei pidä ottaa liian vakavasti. Peruspelaajan kohdalla todennäköisyydet ovat sen puolella, ettei peli mene läpi, joten siihen kannattaa suhtautua haasteena, jossa yrittää selviytyä mahdollisimman pitkälle – ei niinkään ehdottomana voitontavoitteluna. Parhaiten pelistä nauttii, kun suhtautuu siihen ajanvietteenä, jonka lopputuloksella ei ole niin väliä.
Pelikokemus riippuu versiosta
Ilmaisia Spider-pasianssipelejä on netissä monilta valmistajilta, ja pelikokemus riippuu luonnollisesti siitä, mitä versiota pelaa. Pääsääntöisesti pelit toimivat hyvin, mutta pienet erot erottavat parhaat versiot toisistaan.
Vaihtelua on erityisesti ulkoasuissa, joten kannattaa valita silmää miellyttävä versio. Parhaat pelit tarjoavat lisäksi aputoimintoja, kuten vihjeitä mahdollisista seuraavista siirroista. Myös käytettävyyteen kannattaa kiinnittää huomiota – ei kannata tyytyä peliin, jossa korttien liikuttelu on kankeaa.
Yksi pelin selkeistä eduista on valikoiman laajuus: nettiversioiden ohella tarjolla on myös mobiiliversioita. Pelin mekaniikka sopii hyvin kosketusnäytölle, ja korttien siirtäminen sormella on vähintään yhtä kätevää kuin hiirellä. Kumpi versio on parempi, riippuu käyttäjästä – mobiiliversion etu on tietenkin se, että peli kulkee aina taskussa mukana.
Yhteenveto
Spider-pasianssi on kokonaisuutena viihdyttävä pelimuoto. Se on haastava, joten kunnianhimoisille pelaajille riittää pelattavaa. Jos kärsivällisyys ja matemaattinen hahmotuskyky eivät ole omia vahvuuksia, Spider ei ehkä ole ykkösvalinta – mutta päättelykyvyn harjoittamiseen se sopii erinomaisesti. Säännöt ja perusidea ovat yksinkertaisia, joten kokemattomampikin pelaaja pääsee kärryille. Pelejä on saatavilla ilmaiseksi sekä selain- että mobiiliversioina, joten tarjonnasta pelaaminen ei jää kiinni.
Usein kysytyt kysymykset
Miten Spider-pasianssia pelataan?
Peliä pelataan kahdella pakalla kymmenessä pinossa. Kortteja järjestetään laskevaan järjestykseen, ja kun pinoon saadaan samaa maata oleva värisuora kuninkaasta ässään, se poistuu pelistä. Peli päättyy, kun kaikki kortit on järjestetty.
Mikä on Spider-pasianssin vaikein osa?
Nostopakka jakaa kortin jokaiseen kymmeneen pinoon kerralla, myös niihin, joihin ei haluaisi lisätä kortteja. Tämä ja sopivien korttien esiin kaivaminen tekevät pelistä haastavan.
Mitä vaikeustasoja Spider-pasianssissa on?
Yleensä yhden, kahden ja neljän maan versiot. Yksi maa on helpoin, kaksi maata on normaali taso ja neljä maata vaikein.
Voiko Spider-pasianssin aina voittaa?
Ei. Osa jaoista ajautuu umpikujaan ratkaisuista riippumatta. Useimmat pelit ovat kuitenkin periaatteessa läpäistävissä, joskin ratkaisu voi vaatia vaikeita siirtoja.
Sopiiko Spider-pasianssi lapsille?
Peli vaatii loogista päättelyä ja kärsivällisyyttä, joten aivan pienimmille se on todennäköisesti liian vaikea. Helpoimmalla vaikeustasolla siihen voi kuitenkin totutella.
